perjantai 9. tammikuuta 2015

Hapankaali - inhokista ihastukseksi

Suomalaisen hapankaalin valmistajan Rasilaisen sivuilla on kiva, kompakti tietopaketti hapankaalista, jossa kuvaillaan hapankaalia seuraavalla tavalla:
  • laihduttajan unelmaruokaa, 20 kcal/ 100 g
  • C-vitamiinia 33,4 mg/ 100 g, lisäksi mm. koliinia, asetyylikoliinia ja E-vitamiinia
  • maitohappokäymisen ansiosta hyvin sulavaa
  • uudistaa suolistobakteeristoa ja sitä kautta tasapainottaa vatsan toimintaa ja rauhoittaa ärtynyttä vatsaa
  • edistää haiman toimintaa
  • luontainen lääke haavaumien, sienitautien ja ruoansulatushäiriöiden hoidossa
Kilohintakaan ei päätä huimaa. Hapankaalia löytyy kaupasta hintahaarukassa 3-5€/kg. Hapankaali on siis varsinainen terveystuote meille yhä enenevissä määrin suolistovaivoista kärsiville suomalaisille. Mutta, miksi se on niin pahaa?! Tai niin minun kohdallani ainakin oli, vielä puoli vuotta sitten.

Muistan lapsuudestani, kun äidilläni oli tapana syödä hapankaalia säännöllisesti. Alkuun hapankaalin haju tuntui voimakkaalta, maku sitäkin vahvemmalta, mutta söin sitä, koska tahdoin syödä sitä mitä äitinikin söi. Koskaan hapankaalista ei muodostunut lempiruokaani, muttei myöskään inhokkia.

Jossain vaiheessa minulle tuli täydellinen stoppi hapankaalin suhteen. En tarkalleen muista, olisiko jollain vatsataudilla ollut vaikutusta asiaan, mutta en enää sietänyt hapankaalin hajua lainkaan. Keittiöstä pelmahtanut avonaisen hapankaalirasian haju suorastaan yökötti. Minua, joka on ollut enemmän kuin kaikkiruokainen, aina! Siitäkös veljelläni riemu repesi, hän kun oli löytänyt siskostaan yhden heikkouden: Purkki auki ja siskon karkoitus onnistuneesti suoritettu! :D

Muistan itsekin olleeni hieman hämmentynyt yhtäkkisestä hapankaalikammostani. Siitä huolimatta kului yli vuosikymmen, aina vuoteen 2014 kevääseen saakka, kun päätin korjata tilanteen. Ostin rasian hapankaalia ja päätin lopettaa naurettavan kammoni siihen paikkaan. Mutta kuten jotkut viisaat ovat aikanaan kertoneet, ruokaa pitää maistella ainakin 20 kertaa, ennen kuin siitä voi oppia pitämään. Väite piti täysin paikkansa. Ensimmäisellä kerralla avattuani rasian ja tutun happaman pelmahduksen saavuttaessani nenäni hajureseptorit (taimitälie), kyse ei ollut rakkaudesta ensisilmäyksellä. Vai pitäisikö sanoa pikemmin ensinuuhkaisulla. Olin kuitenkin päättänyt opetella tykkäämään hapankaalista, aikaisemmin en luovuta. :)

Kokonaisuudessaan n. 10 hapankaaliaterian jälkeen minua toistakymmentä vuotta seurannut kammo oli selätetty täysin. Taisinpa jopa kääntää sen täysin päälaelleen, sillä nykyään en tule enää toimeen ilman hapankaalipurkkia jääkaapissani. Eilenkin mutustin aivan onnessani hapankaalicoleslawta (josta muuten reseptiä tuloillaan!) iltapalaksi.

Ja jos jollain heräsi epäilyksiä, tämä ei sitten ole mikään maksettu ylistyspuhe hapankaalille, tahdoin tuoda asian esille täysin oma-alotteisesti. :) Hapankaali on mitä mainioin lisä päivän kasvissaldon kartuttamiseksi, niin karpeille kuin muillekin tallaajille. Suosittelen lämpimästi!

P.S. Millaisia kokemuksia teillä on hapankaalista? Inhokki vai ihastus? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...